Prosessointi, osa 2 - Taajuuskorjaimet

Taajuuskorjain on yksi yleisimpiä prosessoreita, ja niitä käytetään audiosignaalin äänenvärin muokkaamiseen. Niihin luetaan esimerkiksi suotimet, hyllykorjaimet, ja parametriset sekä graafiset korjaimet. Taajuuskorjaimia löytyy muun muassa stereolaitteista, mikrofoneista, mikrofonietuvahvistimista, miksereistä, kitaravahvistimista, syntetisaattoreista, sekä tietysti plugareista. Miten taajuuskorjaimet toimivat, ja miten niitä kannattaa käyttää?

Historiaa

Taajuuskorjaimet ovat taajuusselektiivisiä vahvistimia, jotka muuttavat vain tiettyjen taajuuksien amplitudia (suhteessa muihin taajuuksiin). Ensimmäiset taajuuskorjaimet kehitettiin puhelintekniikan tarpeisiin. Pitkillä linjoilla signaalin korkeat taajuudet vaimenivat ja tämä heikensi puheen ymmärrettävyyttä. Oli tarpeen kehittää laite, joka korosti korkeita taajuuksia ja palautti signaalin taajuusvasteen ennalleen. Laite sai nimekseen ekvalisaattori (equalizer), koska signaali oli jälleen yhtäläinen (equal) lähettävässä ja vastaanottavassa päässä.

Taajuusalueet

Taajuuskorjaimien käyttöä opeteltaessa on hyvä kartoittaa, mitä milläkin taajuusalueella tapahtuu. Taajuuden yksikkö on hertsi [Hz], ja se tarkoittaa värähdysten lukumäärää sekunnissa. Esimerkiksi kitaran kielen värähdellessä edestakaisin 440 kertaa sekunnissa, kuulemme äänen 440 Hz taajuudella. Kun puhutaan tuhansista hertseistä käytetään yleensä etuliitettä kilo, toisin sanoen 1000 Hz = 1 kHz. Ihmisen kuuloalue ulottuu parhaimmillaan 20 hertsistä 20 kilohertsiin, mutta iän myötä kuuloalueen ylärajataajuusmadaltuu.

Seuraavassa on esitelty eri taajuusalueiden ominaisuuksia. Kannattaa huomata, että annetut taajuudet eivät ole tarkkoja rajataajuuksia, vaan enemmänkin viitteellisiä rajoja. Videoesimerkit kannattaa kuunnella kuulokkeilla, tai kuuntelujärjestelmällä joka on varustettu subwooferilla.

Kuuloalueen alapuolella (< 20 Hz) on niin sanottu sub-bassoalue. Näitä taajuuksia ei kuulla korvan kautta, mutta ne voidaan aistia tuntoaistin kautta. Harva akustinen instumentti pystyy tuottamaan näin matalia taajuuksia, poikkeuksena mainittakoon joidenkin pilliurkujen matalimmat äänikerrat. Musiikkituotannossa näin matalille taajuuksille ei ole juurikaan käyttöä, sillä niitä ei pystytä toistamaan tavallisilla kotistereolaitteilla. Sen sijaan elokuvien tehosteäänissä saatetaan käyttää sub-bassotaajuuksia.

Matalat bassot sijaitsevat noin 20–60 Hz alueella. Näiden taajuuksien toistamiseen tarvitaan suuret studiomonitorit tai subwoofer. Matalat bassot aistitaan kuulon lisäksi osin tuntoaistin kautta, ja esimerkiksi vireen aistiminen on vaikeaa. Bassorummun ja basson perustaajuudet, sekä pianon matalimmat sävelet sijaitsevat tällä taajuusalueella. Matalat bassot tuovat sointiin tukevuutta ja voimaa, ilman niitä miksaus kuulostaa pienemmältä. Toisaalta matalien bassojen poisjääminen ei haittaa musiikin sisällön hahmottamista. Esimerkiksi bassokitaran matalimman E1-kielen taajuus on noin 41 Hz, mutta seuraava harmoninen ylä-äänes on jo 82 Hz taajuudella (keskibassoalue). Mikäli kuulemme basson harmonisen ylä-äänessarjan 82 Hz ylöspäin (ilman perustaajuutta), kuuloaistimme pystyy täydentämään sen ja kuulemme E1-sävelen. Oheisen videoesimerkin miksauksessa kuullaan lähinnä basson alimmat taajuudet, sekä hieman bassorumpua.

Keskibassojen alueella 60–120 Hz sävelkorkeuden ja vireen aistiminen on jo helpompaa. Nämä taajuudet toistuvat myös normaaleilla kotistereokaiuttimilla. Basson ja bassorummun voima ja pohja (ns. "botne") sijaitsevat tällä taajuusalueella. Oheisessa videoesimerkissä tällä taajuusalueella kuullaan bassoa, mutta myös bassorumpua.

Korkeat bassotaajuudet välillä 120–250 Hz pitävät sisällään useimpien instrumenttien perustaajuudet. Liiallisena nämä taajuudet tekevät miksauksen soinnista tunkkaisen oloisen. Oheisessa videoesimerkissä on tällä taajuusalueella kuultavissa miltei kaikki instrumentit. Huomaa taajuusalueen soinnin "laatikkomaisuus".

Alakeskiäänten taajuuksilla 250–700 Hz sijaitsevat miltei kaikkien instrumenttien matalat osaäänekset. Kertautuessaan miksauksen raitamäärän mukaan nämä taajuudet tekevät miksauksen soinnista helposti "mutaisen ja kumisevan". Myös suuri osa huonekaiun heijasteista sijaitsee tällä taajuusalueella. Näitä taajuuksia vaimentamalla saadan sointi aukeamaan ja kevenemään. Kiinnitä huomiota videoesimerkin bongoraidan tilasointiin, joka tulee hyvin esille tällä taajuusalueella.

Keskiäänet välillä 700 Hz – 2 kHz määrittävät hyvin paljon instrumenttien sointiväriä. Liiallisena nämä taajuudet tekevät soinnista "honottavan, torvimaisen ja peltisen". Nämä sointia kuvaavat adjektiivit ovat hyvin kuultavissa seuraavassa videoesimerkissä.

Yläkeskiäänistä välillä 2–6 kHz käytetään myös termiä preesens-alue (precense). Tämä taajuuskaista vaikuttaa musiikin ja puheen selkeyteen, mutta liiallinen korostaminen tekee soinnista "pistävän ja raastavan". Ihmisen kuulo on herkimmillään tällä taajuuskaistalla. Siksi sen korostamista tulee harkita, sillä korva väsyy nopeasti miksauksen liialliseen preesens-korostukseen. Toisaalta laulun saa miksauksessa esille korostamalla sen preesensiä, ja leikkaamalla samaa taajuusaluetta muista raidoista. Tällaisella taajuuskorjauksella laulu tulee äänikuvassa myös lähemmäksi. Seuraavassa videoesimerkissä pelkkää preesens-aluetta kuunneltaessa virveli ja urku muuttuvat soinniltaan "pistäviksi ja kireiksi".

Diskanttialueella 6–20 kHz soittimien energia on hyvin vähäistä. Tällä taajuuskaistalla on lähinnä korkeimpiä ylä-ääneksiä, ja näin ollen myös soinnin "kirkkaus, selkeys ja ilmavuus". Videoesimerkissä tällä taajuuskaistalla erottuvat lähinnä hihat ja tamburiini.

Taajuus- ja vaihevasteet

Taajuuskorjain on prosessori, jolla muokataan signaalin taajuusvastetta. Ensimmäiset taajuuskorjaimet olivat analogisia, ja niiden toiminta perustui kondensaattoreihin ja keloihin. Muokattaessa taajuusvastetta muuttui aina myös vaihevaste. Toisin sanoen prosessointi aiheutti pieniä ja eri suuruisia viiveitä eri taajuuksille. Osittain tästä syystä ja osittain signaalin säröytymisestä johtuen eri ekvalisaattorit kuulostavat erilaisilta, vaikka niiden säädöt olisivatkin identtiset.

Digitaalitekniikalla voidaan tehdä vaihelineaarisia taajuuskorjaimia, jotka eivät muuta vaihevastetta. Ne vievät paljon prosessoritehoa, ja niitä käytetäänkin lähinnä masterointikäytössä. Perinteisiä analogisia ekvalisaattoreita (tai niiden plugarivastineita) käytettäessä usein pienetkin säädöt vaikuttavat sointiin, kun taas vaihelineaarilla taajuuskorjaimilla voidaan joutua tekemään suurempia säätöjä ennen kuin niiden vaikutuksen huomaa. Lineaariset taajuuskorjaimet saattavat myös muuttaa äänen alukkeita eli transientteja, joten niiden käyttöä perkussiivisen materiaalin prosessoinnissa tulee harkita. Ennen kaikkea kannattaa kokeilla erilaisia taajuuskorjaimia ja verrata niiden sointieroja kuuntelemalla.

Kuvassa näkyvä Waves Linear Phase EQ on vaihelineaarinen taajuuskorjain.

Parametriset ekvalisaattorit

Ennen digitaalisten audiotyöasemien ja plugarien valtakautta miksaukset tehtiin analogisilla konsoleilla. Jokaisessa studiomikserin kanavassa oli käytettävissä parametrinen taajuuskorjain. Yleisimmillään korjain oli oheisen kuvan kaltainen lohko mikserissä, joka sisälsi neljä taajuuskaistaa ja kaksi suodinta. Kuvassa näkyvä taajuuskorjain on plugariversio SSL 4000E -konsolin korjainlohkosta.

Ylimpänä on ali- ja ylipäästösuotimet, joilla voidaan rajata taajuuskaistaa vaimentamalla korkeimpia ja/tai matalimpia taajuuksia. Säädettävänä parametrina on rajataajuus (hertseinä tai kilohertseinä), jonka ylä- tai alapuolelta suodin vaimentaa taajuuksia. Yleisin käyttö on alinta hyötytaajuutta matalampien häiriötaajuuksien vaimentaminen ylipäästösuotimella. Suotimet eivät kuulu parametrisiin korjaimiin, vaikka sijaitsevatkin niiden kanssa miksauspöydässä samassa ekvalisaattorilohkossa.

Punaiset ja mustat säätimet ovat puoliparametrisia korjaimia. Säädettävinä parametreina ovat suotimen taajuus (hertseinä), sekä korostuksen tai vaimennuksen määrä (desibeleinä).

Kuvassa näkyvät puoliparametriset korjaimet voidaan muuttaa myös hyllykorjaimiksi Bell-painikkeella. Diskanttihyllykorjaimessa (kuvassa punaiset säätimet) säädetty korostuksen tai vaimennuksen määrä säilyy samana rajataajuudesta ylöspäin. Bassohyllykorjaimessa (kuvassa mustat säätimet) korostuksen tai vaimennuksen määrä säilyy samana rajataajuudesta alaspäin. Esimerkiksi korostettaessa bassohyllykorjaimella 300 Hz taajuutta, on korostus yhtä suuri kaikkialla 300 Hz alapuolella. Jos korjain muutetaan nyt takaisin parametriseksi korjaimeksi (vapauttamalla Bell-kytkin), on korostus huomattavasti maltillisempi oktaavia alempana, eli 150 Hz taajuudella. Hyllykäyrä-nimitys tulee korjausvasteen graafisesta kuvasta, joka muistuttaa hyllyä. Parametrisista ekvalisaattoreista käytetään myös nimitystä kellokorjain (Bell), sillä korjausvasteen graafinen muoto muistuttaa kirkonkelloa. Oheisessa kuvassa on näkyvissä kellokorjaimen sekä basso- ja diskanttihyllykorjaimien taajuusvasteet. Bassohyllykorjaimen (kuvassa numero 1) rajataajuus on 200 Hz. Vaimennus -6 dB, ja se säilyy samana 100 Hz alaspäin. Diskanttihyllykorjaimen (kuvassa numero 3) rajataajuus on 5 kHz, ja 6 dB korostus säilyy samana 7 kHz ylöspäin. Kellokorjaimen (kuvassa numero 2) kellonmuotoinen vaste näkyy 800 Hz taajuudella.

Ylempänä olevan kuvan SSL 4000E -korjainlohkon vihreät ja siniset säätimet ovat täysparametrisia korjaimia. Säädettävänä parametrina edellisten lisäksi on korjauskäyrän leveys, eli Q-arvo. Äärivasemmalle (Q-arvo = 3) on korjauskäyrä kapeimmillaan. Toisin sanoen korjaimen vaikutusalue on hyvin kapea. Äärioikealla (Q-arvo = 0.5) korjauskäyrä on hyvin leveä, ja korjain vaikuttaa leveällä taajuuskaistalla säädettävän keskitaajuuden molemmin puolin.

Analogisten miksereiden taajuuskorjaimissa ei ole nähtävissä monesta plugarista tuttua taajuusvastekäyrää, kuten ei myöskään niitä jäljittelevissä plugareissa. Tällainen graafinen kuvaus korjaimen vasteesta on tietysti havainnollinen, mutta koska ihmisen näköaisti on kuuloaistia tärkeämpi, se myös ohjaa kuulemaan asioita. Harjoiteltaessa taajuuskorjaimen käyttöä on hyvä kokeilla työskentelyä myös tällaisilla perinteisemmillä korjaimilla, jolloin havaintomme perustuu paremmin kuulo- kuin näköaistiin.

Suotimet

Taajuussuotimet eli filtterit ovat yksinkertaisimpia taajuuskorjaimia. Ne vaimentavat signaalista haluttuja taajuuksia. Ylipäästösuodin (High Pass Filter, HPF) vaimentaa matalia taajuuksia rajataajuuden (Cut Off Frequency) alapuolelta. Ylipäästösuotimia käytetään muun muassa konsolien ekvalisaattorilohkoissa sekä monissa kondensaattorimikrofoneissa. Oheisessa kuvassa näkyvän ylipäästösuotimen rajataajuus on 700 Hz.

Alipäästösuodin (Low Pass Filter, LPF) vaimentaa rajataajuuden yläpuolisia korkeita taajuuksia. Kuvan alipäästösuotimen rajataajuus on 3 kHz.

Kaistanpäästösuodin (Band Pass Filter, BPF) vaimentaa taajuuksia säädettävän keskitaajuuden ylä- ja alapuolelta, ja päästää läpi taajuuskaistan keskitaajuuden ympäriltä. Alla olevan kuvan kaistanpäästösuotimen keskitaajuus on 1500 Hz, ja se vaimentaa taajuuksia 400 Hz alapuolelta ja 3 kHz yläpuolelta.

Kaistanestosuodin (Band Reject Filter, BRF) vaimentaa taajuuksia keskitaajuuden kohdalta, ja päästää läpi matalimmat ja korkeimmat taajuudet. Oheisessa kuvassa näkyy parametrisella taajuuskorjaimella tehty kaistanestosuodin, jonka keskitaajuus on 1500 Hz. Kapeita kaistanestosuotimia voidaan käyttää erilaisten häiriötaajuuksien vaimentamiseen, ne eivät vaikuta juurikaan sointiväriin. Tällaisista suotimista käytetään myös nimitystä imusuodin (Notch Filter).

Osa suotimista on varustettu vain päälle/pois-kytkimillä, esimerkiksi mikrofoneissa on usein tällainen ylipäästösuodin. Tällöin suotimen rajataajuus ja jyrkkyys ovat kiinteät. On myös mahdollista että suotimen rajataajuutta pystyy säätämään. Monipuolisimmissa suodinplugareissa pystyy lisäksi säätämään suotimen vasteen jyrkkyyttä. Oheisessa kuvassa näkyy rinnakkain kaksi ylipäästösuodinta. Molempien rajataajuus on 100 Hz, mutta vasemmanpuoleisen suotimen jyrkkyys on loivempi, ja sen vaikutus ulottuu pidemmälle bassotaajuuksiin. Oikeanpuoleinen jyrkempi suodin vaimentaa tehokkaammin alle 100 Hz taajuuksia. Suotimen jyrkkyys vaikuttaa myös sen vaihekäyttäytymiseen, joten jyrkempi suodin ei välttämättä ole aina parempi vaihtoehto soinnin kannalta.

Edellä mainitut suotimet, jotka ainoastaan vaimentavat signaalia, voidaan toteuttaa passiivisella elektroniikalla. Toisin sanoen tällaiset passiiviset suotimet voidaan rakentaa kondensaattoreista, keloista ja vastuksista, eivätkä ne tarvitse toimiakseen virtalähdettä. Aktiiviset suotimet tarvitsevat virtalähteen, ja ne voivat myös vahvistaa haluttuja taajuuksia. Esimerkiksi syntetisaattoreissa käytetään aktiivisia suotimia, jotka saadaan resonoimaan rajataajuudella. Yleisin syntetisaattoreissa käytetty suodintyyppi on resonoiva alipäästösuodin, joka vahvistaa taajuuksia rajataajuuden ympäriltä. Seuraavassa kuvassa näkyy tällainen resonoiva suodin, jonka rajataajuus on 3 kHz kohdalla. Huomaa rajataajuuden kohdalla oleva resonassipiikki.

Graafiset ekvalisaattorit

Graafisessa taajuuskorjaimessa on monta pientä liukusäädintä rinnakkain. Yhdellä liukusäätimellä säädetään kapean taajuuskaistan vaimennusta tai korostusta. Oktaavikorjaimessa taajuuskaistat ovat oktaavin välein. Tällöin kuuloalueelle (20 Hz – 20 kHz) mahtuu 10 taajuuskaistaa, näin ollen liukusäätimiäkin on kymmenen. Huomattavasti tarkemmassa terssikorjaimessa taajuuskaistat ovat terssin välein, ja liukusäätimiä on 27–31 kpl. Oheisessa kuvassa näkyy tällainen 31 taajuuskaistan terssikorjain.

Graafisia ekvalisaattoreita käytetään lähinnä äänentoistotehtävissä. Niiden etuna on säädinrivin visuaalisuus: säätimien asennoista muodostuu korjausvastetta muistuttava käyrä.

Studiokäytössä parametrinen korjain on usein kätevämpi. Sen voi virittää tarkasti korjattavalle taajuudelle, kun taas graafisessa korjaimessa korjausta vaativa taajuus saattaa olla kahden liukusäätimen välisellä kaistalla. Lisäksi jokainen graafisen ekvalisaattorin korjauskaista muokkaa osaltaan signaalin vaihevastetta, kun taas parametrisessa korjaimessa vaihevasteen muutos syntyy vain korjattavalle taajuudelle.

Pafagraafiset ekvalisaattorit

Paragraafisessa ekvalisaattorissa (Paragraphic Equalizer) yhdistyvät graafisen korjaimen visuaalisuus ja parametrisen korjaimen monipuoliset säädöt. Kyseessä on parametrinen ekvalisaattori, jonka käyttöliittymässä on graafinen kuva korjausvasteesta. Korjattavat taajuudet näkyvät yleensä pisteinä korjausvastekäyrässä. Taajuuskorjaimen säätöjä voidaan muuttaa sekä liikuttamalla näitä pisteitä, että säätämällä niitä vastaavia numeraalisia arvoja omista kentistään. Oheisessa kuvassa näkyvä Waves Q4 on nelialueinen paragraafinen taajuuskorjain.

Logaritminen korjausvastekäyrä ja spektrianalysaattori

Seuraavalla videolla on esitelty Ableton Live –ohjelman taajuuskorjainta parametreineen. Se on tyypiltään paragraafinen ekvalisaattori, ja sen korjausvastekäyrän näyttöön saa näkyville myös spektrianalysaattorin. Taajuusvastekäyrien ja spektrianalysaattorien vaaka-akselilla on taajuudet, yleensä audiokaistan leveydeltä 20 Hz – 20 kHz. Korjausvasteet esitetään usein logaritmisesti, kuten muutkin taajuusvasteet. Logaritmisella näytöllä intervallit ovat tasalevyisiä oktaavialasta riippumatta, tästä syystä hertsiasteikon pystyviivat eivät sijaitse tasaisin välein. Alhaaltapäin aina 100 Hz saakka pystyviivat ovat 10 Hz välein. 100 Hz aina 1000 Hz saakka viivat ovat 100 Hz välein. Huomaa että välimatka 100–200 Hz on samanlevyinen kuin 200-400 Hz. Molemmat välit vastaavat taajuuden kaksinkertaistumista, siis intervallina oktaavia. 1 kHz aina 10 kHz saakka viivat ovat 1 kHz välein.

Pystyakselilla on desibeliasteikko. Mikäli vasteessa ei ole muutoksia, on kuvaaja suora viiva 0 dB -tasolla. Usein asteikon väli on 6 dB, koska se vastaa suunnilleen jännitteen (ja äänipaineen) kaksinkertaistumista.

Huomaa että yli- ja alipäästösuotimet eivät leikkaa taajuuksia jyrkästi, vaan ainoastaan vaimentavat niitä. Vaimennuksen määrä riippuu suotimen jyrkkyydestä (Slope, Q). Joissain suotimissa sitä pystyy säätämään, kun taas toisissa suotimisa se on kiinteä. Mitä jyrkempi suodin, sen enemmän se vaimentaa signaalia, ja sitä suurempi on myös suotimen aiheuttama vaihevirhe.

Vinkkejä taajuuskorjaimien käyttöön

1. Kuuntele taajuuskorjausta säätäessäsi koko miksausta, älä pelkästään prosessoitavaa raitaa. Lopullista miksaustakin tullaan kuuntelemaan kokonaisuutena, ei yksittäisinä raitoina!

2. Käytä ekvalisaattorin Bypass-painiketta verrataksesi keskenään ekvalisoitua ja alkuperäistä sointia.

3. Käytä ekvalisaattoreita mieluummin leikkauksiin kuin korostuksiin. Näin särö ja vaihevirheet vähenevät, ja sointi pysyy avoimempana. Esimerkiksi 1 kHz korostus voidaan tehdä myös vaimentamalla taajuuksia 1 kHz ala- ja yläpuolelta. Taajuusvasteen muutos on sama, mutta signaalin vaihevirheet ja säröytyminen pienempää. Äänenvoimakkuuden pienentyminen voidaan helposti kompensoida Gain-parametrilla, tai nostamalla kanavaliukua.

4. Käyttäessäsi parametrista korjainta hae korjattava taajuus kuuntelemalla. Selaa taajuuksia korostamalla kapeaa taajuuskaistaa (suuri Q-arvo). Kuuntelu täytyy tehdä nopeasti, sillä korva tottuu nopeasti korostukseen. Löydettyäsi korjausta vaativan taajuuden, säädä korjauksen määrä ja kellokäyrän leveys sopivaksi.

5. Käytä korostuksissa leveitä kellokäyriä (= pieniä Q-arvoja). Korjaustaajuudelle syntyvä vaihevirhe on sitä pienempi, mitä leveämpi kellokäyrä on. Leikkauksia voidaan tehdä kapeillakin kellokäyrillä, koska silloin taajuuskorjain vaimentaa sitä taajuutta, jolle vaihevirhekin syntyy.

6. Sijoita matalimpaan bassoalueeseen ainoastaan yksi instrumentti (yleensä basso tai bassorumpu), ja rajaa taajuuskorjaimilla muut instrumentit tältä alueelta pois. Summautuessaan monelta raidalta matalimmat bassot puuroutuvat helposti.

7. Vaimenna ylipäästösuotimilla matalia taajuuksia ekvalisoitavan instrumentin mukaan. Esimerkiksi kitaran alimman E-kielen taajuus on 82 Hz, tämän alapuolella ei enää ole kitaran hyötyääntä. Ylipäästösuotimilla turhat häiriöäänet (esim. ilmastointi, liikenteen jyrinä, jne.) vaimenevat ja miksauksen yleissointi selkiintyy.

8. Avaa puuroista sointia vaimentamalla alakeskialueen taajuuksia (noin 200–400 Hz). Useimpien instrumenttien alimmat harmoniset ylä-äänekset sijoittuavat tälle taajuuskaistalle.

9. Valitse oikea taajuuskorjain tarpeen mukaan. Suotimilla voidaan rajata taajuuskaistaa ääripäistä, ja poistaa esimerkiksi mahdollisia häiriöääniä. Hyllykorjaimilla voidaan muokata soinnin yleisilmettä korostamalla/vaimentamalla audiokaistan ääripäitä. Parametrisilla korjaimilla voidaan muokata haluttua taajuuskaistaa, esimerkiksi vaimentaa rummun runkoresonansseja. Ekvalisointi kannattaa usein suorittaa tässä järjestyksessä edeten suurista kokonaisuuksista pienempiin yksityiskohtiin.

10. Ihmisen kuulo on kaikista herkin niin sanotulla preesens-alueelle 2–6 kHz. Korostamalla tätä aluetta soinnin selkeys lisääntyy, esimerkiksi laulun sanat tulevat paremmin esille konsonanttien voimistuessa. Mutta toisaalta liiallinen preesens kuulostaa pistävältä ja raa'alta, ja lisäksi väsyttää korvan nopeasti. Tämän vuoksi preesens-alueen korostuksia tulee tehdä vain tarkkaan harkiten.

11. Taajuuskorjaimilla kannattaa pyrkiä rakentamaan sointieroja raitojen välille. Esimerkiksi leikkaamalla jotain taajuusaluetta toiselta raidalta, saattaa toisen raidan sointi avautua paremmin esille.

12. Käytä ekvalisaattoria luovasti. Vaikka se onkin korvaamaton perustyökalu miksauksessa, voidaan sen avulla myös luoda uusia sointivärejä. Esimerkkinä tästä on "puhelinsointi", jota kuulee monissa miksauksissa. Se saadaan aikaiseksi leikkaamalla soinnista kaikki muut taajuusalueet paitsi keskitaajuudet. Lisäksi lopputulosta voidaan vielä hieman kompressoida ja säröyttää. Tällä tavoin aikaan saadulla ohuella soinnilla saadaan aikaiseksi mielenkiintoisia kontrasteja täyteläisempien sointivärien kanssa.

Sanasto

Alipäästösuodin ⇒ Korkeita taajuuksia vaimentava suodin.
Aktiivinen suodin⇒ Taajuussuodin joka on toteutettu aktiivisilla elektroniikan komponenteilla. Aktiivinen suodin tarvitsee virtalähteen, ja sillä voidaan myös vahvistaa haluttuja taajuuksia. Kts. passiivinen suodin.
Audiokaista⇒ Ihmisen kuuloalue, noin 20 Hz - 20 kHz.
Band Pass Filter⇒ Kts. kaistanpäästösuodin.
Band Reject Filter⇒ Kts. kaistanestosuodin.
BPF⇒ Band Pass Filter, kts. kaistanpäästösuodin.
BRF⇒ Band Reject Filter, kts. kaistenestosuodin.
Desibeli⇒ Äänen suhteellista voimakkuutta kuvaava yksikkö.
Graafinen ekvalisaattori⇒ Taajuuskorjain jossa audiokaista on jaettu kapeisiin rinnakkaisiin taajuuskaistoihin. Yksittäisiä taajuuskaistoja voi vaimentaa tai korostaa omilla liukusäätimillään.
Hertsi [Hz] ⇒ Taajuuden yksikkö, ilmoittaa edestakaisten värähdysten määrän sekunnissa.
High Pass Filter ⇒ Kts. ylipäästösuodin.
HPF⇒ High Pass Filter, kts. ylipäästösuodin
Hyllykorjain ⇒ Taajuuskorjain, joka korostaa tai vaimentaa kaikkia taajuuksia rajataajuuden ylä- tai alapuolelta saman verran.
Hz ⇒ Kts. hertsi.
Kaistanestosuodin ⇒ Taajuussuodin, joka päästää läpi korkeimmat ja matalimmat taajuudet, mutta vaimentaa niiden väliin jäävää taajuuskaistaa.
Kaistanpäästösuodin ⇒ Taajuussuodin, joka päästää halutun taajuuskaistan läpi, mutta vaimentaa sen ylä- ja alapuolisia taajuuksia.
Kellokäyrä ⇒ Parametrisen taajuuskorjaimen korjausvasteen graafinen muoto.
kHz ⇒ Kilohertsi, 1000 hertsiä.
Lineaarinen ekvalisaattori ⇒ Kts. vaihelineaarinen ekvalisaattori.
LPF ⇒ Low Pass Filter, kts. alipäästösuodin.
Oktaavikorjain ⇒ Graafinen taajuuskorjain, jossa taajuuskaistat on sijoitettu oktaavin välein. Taajuuskaistoja mahtuu tällöin kuuloalueelle 10 kpl. Kts. terssikorjain.
Parametric Equalizer ⇒ Kts. parametrinen ekvalisaattori.
Parametrinen ekvalisaattori ⇒ Puoliparametrisessa taajuuskorjaimessa voidaan säätää korjattava taajuus, sekä vaimennuksen tai korostuksen määrä. Täysparametrisessa korjaimessa voidaan säätää lisäksi korjattavan taajuuskaistan leveys.
Passiivinen suodin ⇒ Taajuussuodin joka on toteutettu passiivisilla elektroniikan komponenteilla. Passiivinen suodin ei tarvitse virtalähdettä, mutta sillä voidaan ainoastaan vaimentaa taajuuksia. Kts. aktiivinen suodin.
Puoliparametrinen ekvalisaattori ⇒ Kts. parametrinen ekvalisaattori.
Q-arvo ⇒ Taajuuskaistan leveys.
Resonoiva suodin ⇒ Taajuussuodin joka resonoi rajataajuudellaan, eli vahvistaa taajuuksia rajataajuudenympärillä.
Shelving Filter ⇒ Kts. hyllykorjain.
Taajuusvaste ⇒ Kuvaa miten laite muuttaa syötetyn signaalin taajuussisältöä. Ilmaistaan usein graafisena kuvana, josta ilmenevät taajuuskorostumat ja -vaimentumat.
Terssikorjain ⇒ Graafinen taajuuskorjain, jossa taajuuskaistat on sijoitettu terssin välein. Taajuuskaistoja mahtuu tällöin kuuloalueelle 27-31 kpl. Kts. oktaavikorjain.
Täysparametrinen ekvalisaattori ⇒ Kts. parametrinen ekvalisaattori.
Vaihelineaarinen ekvalisaattori ⇒ Taajuuskorjain, joka ei muuta signaalin vaihevastetta.
Vaihevaste ⇒ Kuvaa miten laite muuttaa syötetyn signaalin vaiheistusta. Mikäli vaihevaste ei ole suora, viivästyy osa taajuuksista enemmän kuin muut taajuudet.
Ylipäästösuodin ⇒ Matalia taajuuksia vaimentava suodin.