Erilaisten efektien ja signaaliprosessorien käyttö on olennainen osa nykyaikaista äänitys-, miksaus-, masterointi- ja äänentoistotyötä. Alun perin prosessoreita käytettiin lähinnä paikkaamaan laitteiston teknisiä puutteita ja kompensoimaan signaalihäviöitä. Nykyään nämä työkalut ovat useimmiten plugareina, ja digitaalinen tekniikka antaa aivan uudenlaiset mahdollisuudet suunnitella työkaluja, jotka olisivat olleet mahdottomia rakentaa analogisella tekniikalla. Mutta mikä on efekti ja mikä on prosessori?
Prosessorit
Prosessorilla tarkoitetaan laitetta (tai plugaria), joka muuttaa jotain audiosignaalin perusominaisuutta, mutta ei varsinaisesti lisää signaaliin mitään uutta. Nämä ovat perustyökaluja, jotka auttavat esimerkiksi miksaustyötä. Usein prosessoinnin kohteena on signaalin taajuus- tai dynamiikkavaste.
Yleensä prosessorit liitetään signaalitiehen sarjaankytkennällä. Tämä tarkoittaa että koko audiosignaali kulkee prosessorin läpi, prosessori muokkaa signaalia, ja eteenpäin reitittyy ainoastaan muokattu signaali. Alkuperäistä signaalia ei enää miksata prosessoinnin jälkeen kuunneltavaksi.
Tyypillisiä prosessoreita ovat taajuuskorjaimet, dynamiikkaprosessorit (mm. kompressori, limitteri, gate, ekspanderi, de-esser), säröt ja vireenkorjaajat (esim. Auto-Tune ja Melodyne). Myös mikserin liukusäädintä ja panorointia voidaan pitää prosessoreina. Kysehän on manuaalisesti ohjattavista vahvistimista, jotka vaikuttavat kokonaisäänenvoimakkuuteen (kanavaliuku) tai stereokaiuttimien väliseen voimakkuuseroon (panorointi).
Efektit
Efekti generoi uuden signaalin, joka miksataan alkuperäisen signaalin lisäksi. Tästä syystä efektit liitetään signaalitiehen yleensä rinnankytkennällä. Alkuperäinen signaali haaroitetaan eli splitataan efektilaitteelle, ja lopuksi se miksataan yhteen efektoidun signaalin kanssa mikserin sisäisessä signaalitiessä eli bussissa.
Efektit perustuvat yleensä signaalin viivästämiseen tai vireen muuttamiseen. Viivästämiseen perustuvia efektejä ovat kaiku, viive, chorus, ja flanger. Viremuutoksiin perustuvat efektit tunnetaan muun muassa nimillä harmonizer ja pitch shifter.
Dry/Wet -balanssi
Liitettäessä efekti signaalitiehen rinnankytkennällä on tärkeää säätää signaalitie siten, että prosessoimaton eli kuiva signaali (Dry) pääsee kuunteluun vain yhtä reittiä pitkin. Efektin ulostulossa tulee siis olla ainoastaan efektoitua signaalia (Wet). Muussa tapauksessa digitaalisten efektien ja plugarien latenssiviiveet viivästyttävät efektin läpi kulkevaa signaalia (myös kuivaa), ja kun suora ja viivästynyt signaali summautuvat yhteen, on tuloksena niin sanottu kampasuodinilmiö. Tämä vaihevirhe kuullaan soinnissa hallitsemattomana äänenvärin muutoksena.
Mikäli käytetään viivekompensaatiota tai analogista efektiä, ei vaihevirhettä (eikä kampasuodatusta) pääse syntymään. Mutta tässäkin tapauksessa efektin läpi kulkevasta kuivasta signaalista on pelkkää haittaa. Kun eri signaalireittejä kulkevat kuivat signaalit summautuvat samanvaiheisina yhteen, kasvaa kuivan signaalin voimakkuus suhteessa muihin signaaleihin. Tällöin miksausbalanssit muuttuvat aina efektisyöttöjä tai efektipaluuta säädettäessä.
Efektin läpi pääsevän kuivan signaalin ja efektoidun signaalin välistä balanssia säädetään Dry/Wet -parametrilla, joka voi esiintyä myös nimellä Mix, Effect Balance, jne. Oheisessa kuvassa näkyy P&M Digital Reverb -plugarin Mix-parametri.
Dry/Wet-balanssi säädetään rinnankytketyssä efektissä siis aina täysin efektoidun signaalin puolelle. Mikäli kuivalle ja efektoidulle signaaleille on omat tasosäädöt, säädetään kuiva signaali kokonaan pois (-∞ dB) ja efektoitu signaali nollatasolle (0 dB).
Yleensä miksauskäytössä signaali syötetään efektille apulähtöjen (aux sends) kautta, ja efektoitu signaali tuodaan kuunteluun esimerkiksi aux-paluukanavien kautta. Tällöin efekti on siis liitetty rinnankytkennällä, ja Dry/Wet-balanssilla säädetään efektin ulostuloon ainoastaan efektoitu signaali. Milloin sitten Dry/Wet-balanssia täytyy säätää muuhun asentoon?
Dry/Wet-säätöä tarvitaan kun efekti liitetään signaalitiehen sarjaankytkennällä, esimerkiksi kytkettäessä efekti syntetisaattorin ja vahvistimen väliin, tai kytkettäessä kitarapedaali kitaran ja vahvistimen väliin. Tällöin Dry/Wet-balanssilla säädetään efektin määrää soinnissa, toisin sanoen kuivan ja efektoidun signaalin välistä balanssia. Mikäli säädin on täysin Dry-asennossa, kuullaan alkuperäinen efektoimaton signaali. Mikäli säädin on Wet-asennossa, kuullaan ainoastaan efektoitu signaali. Esimerkiksi kaikua käytettäessä efektin osuus koko signaalista on noin 10-30%, tietysti oman taiteellisen maun mukaan.
