Viive on eräs yksinkertaisimmista efekteistä; se taltioi äänen lyhyeksi aikaa, ja toistaa sen sitten viiveellä. Yksinkertaisesta toimintaperiaatteestaan huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksi!) viive on yksi eniten käytettyjä efektejä. Sen avulla pystytään nopeasti muokkaamaan melko yksinkertaisistakin aineksista rytmisesti monimutkaisempia kuvioita.
Nauhakaiku
Ensimmäiset viive-efektit tehtiin pian magneettinauhan keksimisen jälkeen 1950-luvulla. Ääni viivästyi nauhan kulkiessa lyhyen matkan nauhurin äänityspäältä toistopäälle. Pidempiä viiveaikoja tarvittaessa nauhaa kierrätettiin äänitys- ja toistopään välillä pidempi matka, tai jopa nauhurista toiseen. Nauhureilla tehty efekti sai nimekseen nauhakaiku (Tape Echo, Tape Delay). Koska alkuperäinen lyhyt nauhakaiku kuulostaa siltä kuin ääni "lyötäisiin takaisin", käytetään myös termiä slapback-kaiku (Slapback Echo).
Sun-studioiden Sam Phillips käytti ensimmäisten joukossa nauhakaikuefektiä muun muassa monissa Elvis Presleyn levytyksissä. Kuuntele seuraava esimerkki Elviksen hitistä "Mystery Train" vuodelta 1955, jossa slapback-kaiku on olennainen osa kitaran sointia. Spotify-palvelua käyttääksesi tarvitset ensin Spotify-tilin, jonka voit luoda ilmaiseksi rekisteröitymällä palveluun. iTunes-linkin kautta voit kuunnella kappaleesta lyhyen osan (kappaleen toisto alkaa osoittamalla kappaleen numeroa).
https://itunes.apple.com/us/album/sunrise/id304704950
Seuraava esimerkki on vuodelta 1958, jolloin italialaisen Marino Marinin Volare-hitin kertosäkeiden lauluosuuksissa hyödynnettiin kahdesta kelanauhurista tehtyä viive-efektiä. Kertosäe löytyy noin 50 sekunnin päästä kappaleen alusta.
https://itunes.apple.com/gb/album/best-best-marino-marini/id490626583
Edellä mainittu hitti innoitti englantilaisen Charlie Watkinsin kehittelemään erillisen nauhakaikulaitteen, joka sai nimekseen Copycat. Olihan erillinen efektilaite toki helpompi kuljettaa esimerkiksi keikoilla. Watkinsin Copycatista löytyy myös ilmainen GSi:n WatKat–plugari, jonka avulla voi mainiosti kokeilla nauhakaiun käyttöä.
Oheisessa kuvassa näkyy WatKat–plugari. Kuten alkuperäisessä Copycatissa, on myös WatKatissa nauhan kulkurata näkyvissä. Poistopää pyyhkii nauhan tyhjäksi äänitystä varten. Sen jälkeen on vuorossa äänityspää, joka äänittää signaalin nauhalle. Hieman kauempana on kolme toistopäätä, joista jokainen tuottaa eri pituisen viiveajan. Mitä kauempana toistopää on äänityspäästä, sitä pidempi on viiveaika.
Analoginen viive
1970-luvulla puolijohdetekniikka mahdollisti tuhansien kondensaattorien pakkaamisen pienelle mikropiirille. Kondensaattori on elektroninen komponentti, joka pystyy varaamaan sähköisen jännitteen, ja analoginen audiosignaali on jännitevaihtelua. Laittamalla satoja tai tuhansia kondensaattoreita peräkkäin saatiin aikaiseksi linja, joka pystyi varastoimaan vaihtuvia jännitearvoja. Audiosignaalin hetkellinen jännite taltiointiin kondensaattorille, josta se eteni kellopulssin ohjaamana aina seuraavalle kondensaattorille. Audiosignaali luettiin linjan viimeiseltä kondensaattorilta, jolloin saatiin aikaiseksi linjan synnyttämä viive signaalin kulussa. Kokonaisviiveen pituutta saatiin muutettua säätämällä linjaa ohjaavan kellopulssin taajuutta.
Tekniikasta käytetään englanninkielistä termiä "Bucket Brigade Device" (BBD), jonka suora käännös on ämpäriprikaati. Termillä viitataan vanhaan tulipalojen sammutustekniikkaan, jossa vesiämpäri (vrt. audiosignaalin jännitearvon tallentavaan kondensaattoriin) etenee jonossa palomieheltä toiselle. Vesiämpäreiden tilalla linjassa kulkee analogisen audiosignaalin jännitearvoja.
Analogiset viiveet jäivät 1980-luvulle tultaessa monipuolisempien digitaalisten viivelaitteiden varjoon. Varhainenkin digitaalitekniikka pystyi tarjoamaan äänenväriltään kirkkaita sointeja verrattuna käytössä olleisiin nauha- ja analogisiin kaikuihin. Digitaalitekniikan mukanaan tuoma uutuudenviehätys miltei hävitti analogiset viiveet. Nyttemmin analogiset viiveet ovat kokeneet renessanssin, sillä niiden tumma sointi koetaan usein lämpimäksi ja musikaaliseksi. Viive ei peitä efektoitavaa ääntä, sillä diskantit tummuvat joka toistokerran myötä enemmän ja enemmän.
Seuraavassa videossa on modulaarisen syntetisaattorin analoginen viive. Huomaa kuinka sointi muuttuu jokaisen toistokerran myötä. Kun takaisinsyöttöä (Feedback) lisätään tarpeeksi, ei ääni pääse enää sammumaan, vaan jatkaa toistumistaan jatkuvasti.
Viiveen parametrit
Viiveaika (Delay Time, Echo Time) eli viiveen pituus määrittää kuinka kauan kestää ennen kuin muistiin tallennettu ääni toistetaan. Muisti voi olla toteutettu sähkömagneettisesti (nauhakaiku), analogielektroniikalla, tai useimmiten digitaalisesti. Varsinkin plugariviiveissä on usein mahdollista säätää viiveaika millisekuntien sijaan tahdinosina. Tällöin viive synkronoituu sekvensserin tempoon (Sync), tai kappaleen tempo täytyy syöttää viive-efektille erikseen. Joissain viiveissä saattaa myös olla niin sanottu Tap Tempo -painike, jota tahdissa naputtamalla säädetään viiveaika tempon mukaiseksi.
Oheisessa kuvassa näkyy yksinkertaisen viiveen lohkokaavio. Ääni tallennetaan hetkellisesti muistiin, josta se luetaan hetken kuluttua. Viivästetty ja suora ääni miksataan yhteen ennen ulostuloa.
Viivästetty ääni saadaan toistumaan uudestaan ja uudestaan käyttämällä takaisinsyöttöä (Feedback), eli kytkemällä viiveen ulostulo takaisin sisäänmenoon. Takaisinsyötön tasoa säätämällä voidaan vaikuttaa toistojen lukumäärään.
Seuraavassa videossa on esitelty viiveen perusparametreja.
Joissain viiveissä on mahdollista lisätä takaisinsyöttöä niin paljon, että signaali vahvistuu joka toistokerralla enemmän ja enemmän. Jossain vaiheessa äänenvoimakkuuden kasvaessa signaalitaso ylittää laitteen dynamiikkakaistan ja yliohjautuu; syntyy siis yliohjaussäröä. Viive myös yleensä värittää jonkin verran toistettavaa signaalia. Esimerkiksi analogisessa viiveessä jokainen toistokerta on edellistä tummempi, sillä tekniikasta johtuen korkeat taajuudet vaimenevat. Joissain plugareissa on mallinnettu analogisten esikuvien sointien ominaispiirteitä.
Seuraava videoesimerkki esittelee muutaman erilaisen viiveplugarin takaisinsyötön synnyttämiä sointieroja. Kuuntele tarkkaan millä tavalla sointi muuttuu jokaisella toistokerralla. Videolla kuullaan myös takaisinsyötön aiheuttamaa yliohjautumista.
Viive voidaan kytkeä joko kanava-inserttiin, tai signaali voidaan viedä viiveelle mikserikanavanapulähdön (Aux Send) kautta. Insert-kytkennässä viive vaikuttaa vain yhden mikserikanavan sointiin. Usein on kuitenkin käytännöllisempää kytkeä viive apulähtöön, jolloin siihen voidaan syöttää signaalia tarvittaessa vaikka kaikilta mikserikanavilta. Lisäksi tämä kytkentä mahdollistaa vaikka vain yksittäisen sävelten kaiuttamisen, kuten edellisessäkin videoesimerkissä näytettiin.
Prosessoidun ja kuivan signaalin balanssi (Dry/Wet, Mix) säädetään eri tavalla riippuen siitä, onko kyseessä aux- vai insert-kytkentä. Käytettäessä aux-kytkentää on balanssisäädön oltava aina 100%, eli viiveen ulostulossa tulee olla ainoastaan prosessoitua signaalia. Muussa tapauksessa kuiva signaali summautuu kanavasta ja efektipaluusta, ja saattaa aiheuttaa kampasuodinilmiön, tai vähintäänkin muuttaa miksausbalansseja. Insert-kytkennässä tällä parametrilla säädetään kuinka paljon viivettä halutaan kuivan signaalin sekaan.
Esimerkkejä viive-efektin käytöstä
1970-luvulla Jamaikalla kehittyi reggae-musiikin pohjalta uusi musiikkityyli: dub. Sen sointi perustui paljon nauha- ja jousikaikujen käytölle, koska nämä olivat yleensä ainoita efektejä joita tuohon aikaan löytyi jamaikalaisista studioista. Seuraava esimerkki on Errol Brownin "Everybody Dubbing".
https://itunes.apple.com/gb/album/treasure-isle-dub-vol.-1/id334044569
Police otti paljon vaikutteita reggae-musiikista. "Walking On The Moon" -kappaleessa käytetään paljon erilaisia ja eri mittaisia viiveitä eri instrumenteille.
https://itunes.apple.com/us/album/reggatta-de-blanc-remastered/id994411
Pink Floyd on käyttänyt viive-efektiä ja nauhalooppeja monilla levyillään. Kappaleen "Another Brick In The Wall, pt 1" kitarasointi perustuu hyvin paljon viive-efektin käyttöön.
https://itunes.apple.com/us/album/the-wall-remastered/id464267927
Van Halenin "Cathedral" -kappaleessa kitaristi Eddie Van Halen synnyttää kitaran volume-säätimellä ja viive-efektillä soinnin, joka muistuttaa enemmänkin jotain kosketinsoitinta kuin kitaraa.
https://itunes.apple.com/ca/album/diver-down/id300207092
Seuraavassa Ziggy Marleyn kappaleessa "Roads Less Travelled" viivettä käytetään korostamaan laulufraasien viimeisiä sanoja. Efekti on kuultavissa ensimmäisessä säkeistössä noin 30 sekunnin kohdalla.
https://itunes.apple.com/ie/album/wild-and-free/id441972626
Dub-viive
Errol Brownin "Everybody Dubbing" -esimerkkikappaleessa on käytetty viive-efektiä dub-tyyligenren mukaisesti. Viive on oikeastaan "kytketty väärin" siten, että viiveen paluu on tuotu mikserikanavaan, josta se syötetään takaisin viiveeseen. Tällä tavoin mikserin kanavaliukusäätimellä pystytään säätämään ja "soittamaan" viivettä. Nykyaikaisillakin audiosekvenssereillä pystyy jäljittelemään dub-viivettä.
Kytke viiveplugari sellaiseen kanavaan, johon voit syöttää signaalia muiden kanavien Aux-lähdöistä, ja josta voit myös syöttää viiveen ulostulon takaisin sisäänmenoon (samaan Aux-lähtöön muiden kanavasyöttöjen kanssa). Tämä kytkentä tapahtuu hieman eri tavalla eri audiosekvenssereissä. Seuraavassa videossa on esitetty miten kytkentä tehdään Ableton Live –ohjelmassa.
Käytä mahdollisuuksien mukaan nauhakaikuplugaria. Ellei sellaista ole, voit kytkeä viiveen perään ekvalisaattorin, ja leikata taajuuskaistan ääripäitä pois sekä korostaa keskitaajuuksia.
Säädä viiveaika tempon mukaan noin 300–700 ms, yleensä triolit toimivat parhaiten.
Nosta takaisinsyöttöä sen verran, että viive toistuu noin 5–8 kertaa.
Muista säätää viiveen Dry/Wet-balanssi 100%.
"Soita" miksausta Aux-lähdöillä, säädä myös viiveen paluukanavan aux-lähtöä. Varo ettei viiveen looppi pääse yliohjautumaan.
Seuraavilla videoilla on esitelty dub-viiveen rakentaminen Ableton Live – ja Pro Tools –ohjelmissa.
Vinkkejä viiveen käyttöön
Joskus reverb täyttää miksausta liikaa. Kokeile silloin sen vaihtamista viiveeseen. Kuten reverb, myös viive luo illuusion äänen heijasteista. Sen avulla kuiva kaiuton sointi sulautuu yleensä miksaukseen paremmin. Esimerkiksi lauluraidan saa hyvin upotettua hieman syvemmälle miksaukseen lyhyen viiveen avulla.
Älä käytä viivettä liikaa, äläkä koko kappaleen ajan. Jotta viive-efektin kuulee, tulee miksauksessa olla sitä varten tarpeeksi tilaa. Viive on tehokas efekti, mutta liiallinen käyttö kuluttaa sen nopeasti.
Viive kannattaa yleensä lisätä vasta miksausvaiheessa, ja sijoittaa signaalitiessä dynamiikkaprosessoreiden jälkeen (signaalitiessä viiveen jälkeen sijaitseva kompressori tasoittaa viive-efektiä, samoin gaten säätäminen olisi vaikeaa). Poikkeuksen tähän sääntöön tekevät esimerkiksi nauhakaiut, joiden sointia voi olla vaikea jäljitellä plugareilla. Joskus viive on myös niin olennainen osa sointia, että se tarvitaan soiton mahdollistamiseksi, ja silloin se myös äänitetään (kuuntele edellä mainittu Pink Floyd –esimerkki).
Viive-efektiä voi pehmentää syöttämällä signaali viiveen jälkeen kaiulle.
Linkit aiheesta
Creating & Using Custom Delay Effects (SOS 5/2012) -http://www.soundonsound.com/sos/may12/articles/designer-delay.htm
