Sibelius-ohjelmalla työjärjestys menee yleensä siten, että ensin luodaan partituuri, sitten tehdään tarvittavia muutoksia stemmoihin ja lopulta tulostetaan stemmat (ja partituuri). Ohjelman eduksi on mainittava tässä yhteydessä pari seikkaa. Partituuri ja stemmat ovat yksi ja sama dokumentti. Tämä tarkoittaa sitä, että jos stemmassa muutetaan jonkin nuotin säveltasoa, niin sama toistuu myös partituurissa. Tämä nopeuttaa muokkausta merkittävästi. Tämä ominaisuus on nimeltään Dynamic parts.
Toinen merkittävä apu on Magnetic Layout (ks. Layout-valikko). Sen ansiosta stemmojen muokkaustarve on verraten vähäinen.
Parts-valikossa voi tehdä osapartituureja, muuttaa instrumentin stemma toiselle soittimelle, muokata kerralla kaikkien stemmojen ulkoasun asetuksia sekä tulostaa nuotteja. Tässä oppaassa pureudutaan vain yhteen komentoon, joka on Parts-valikon Layout-kentässä: Part Appearance.
Parts & Score Subsets jätetään tässä yhteydessä käsittelemättä.
Layout
Ohjelmalla voi kätevästi tehdä ulkoasumuutoksia useampaan stemmaan kerralla. Part appearance -valikosta valitaan All Parts.
Ohjelma avaa Multiple Part Apperance -ikkunan. Aukeavan välilehden nimi on Document Setup. Kannattaa pohtia seuraavia asetuksia: marginaalin ja viivaston koon säätö.
Avaa marginaalin säätö Margins-painikkeesta. Jos kyseessä ei ole kustannettava tai muusta syystä sidottava nuotti, on syytä valita vaihtoehto Same. Vasemman ja oikean reunan marginaali kannattaa – ainakin kokeeksi – kaventaa esimerkiksi 9 mm:n levyiseksi. Tällä tavoin saadaan riville 12 mm lisätilaa, mikä saattaa rytmimusiikissa olla tarkoituksenmukaista.
OK-painikkeen avulla palataan Document Setup -välilehdelle. Oikealla puolella valitaan stemmalle viivastokoko. Klassisessa musiikissa ei ole syytä tarjota alle 7 mm:n viivastoa. Voi jopa harkita selloille ja bassoille suurempaa viivastoa, onhan nuottitelineen etäisyys soittajasta melko suuri. Rytmimusiikissa olisi hyvä saada nuotit mahtumaan telineelle ilman sivunkääntöä. Silloin voi tarjota pienempää asetusta. Kannattaa lähteä koosta 6.2 mm. Siitä voi sitten tarpeen mukaan säätää kumpaan suuntaan tahansa. Esimerkiksi laulajalle voi olla tarpeen tarjota suurempaa nuottikokoa, jotta sanoitus olisi hyvin näkyvissä.
Jukka-Pekka “Jucciz” Berg on tehnyt oppaan siitä kuin kannattaa kirjoittaa bändille komppilappuja. Opas on tässä.
Layout-välilehdellä on myös pari tärkeää säätöä.
Auto Breaks -vaihtoehtoja on kuvailtu Layout-valikon Breaks-kentässä.
Staves-kentän säädöistä on kirjoitettu Apperance-valikon House Style -kentässä: Engraving Rules>Staves.
Multirests-kentässä Appearance kannattaa säätää kapeaksi, Narrow. Tämä tarkoittaa sitä, että ryhmätauko täyttää tahtiviivojen välisestä tilasta neljänneksen, kun H-bars täyttää kolme neljännestä. Tämä toteuttaa Clinton Roemerin suosituksen kirjassa The Art of Music Copying: The Preparation of Music for Performance. Roemerin mukaan liian leveä merkintä haittaa nuotinlukua.
House Style -välilehdellä kannattaa kiinnittää huomiota pariin kenttään. Instrument Names -valinta säätää soittimen nimen näkymistä ensimmäisellä sivulla ja sitä seuraavilla sivuilla.
Bar Numbers -kentässä voidaan säätää tahtien numeroinnin esiintymistä.
Reset jätetään tässä yhteydessä käsittelemättä.
Print jätetään tässä yhteydessä käsittelemättä.
Extract jätetään tässä yhteydessä käsittelemättä.
Create jätetään tässä yhteydessä käsittelemättä.
