EMUTE-MUSIIKKITEKNOLOGIASIVUSTO
Emute

5. Äänituotannon perusteet : Miksaus

Kirjoittanut Arto Ruotsala | 17.06.2014

Miksauksella on merkittävä rooli kappaleen kokonaissoinnin kannalta. Hyvin miksattu kappale kuulostaa luonnolliselta ja soi tasapainoisesti. Musiikin tunne välittyy kuulijalle ja kappale soi musikaalisesti.

Miksaus on äänitteen tekoon liittyvä prosessi, jossa ääniraitojen voimakkuudet ja sävyt suhteutetaan toisiinsa niin, että ne soivat selkeästi ja tasapainoisesti keskenään. Miksaus suoritetaan yleensä studioympäristössä, jossa kuunteluympäristö on mahdollisimman tarkka ja neutraali. Näin pystytään huomioimaan kaikki äänittämisessä ilmenneet ongelmat ja miksaamaan mahdollisimaan tarkasti. Tavallisesti levyn äänittäjä toimii myös miksaajana, mutta joissain tapauksissa artisti saattaa haluta levynsä miksattavan jossain muualla.

Miksausta aloittaessa editoinnin pitäisi olla valmista. Raidat ovat organisoitu ja nimetty hyvin, jolloin miksaajan on helppo saada kokonaiskuva kappaleesta mahdollisimman nopeasti. Suurissa projekteissa raitamäärä voi olla reilusti yli 100. Raidat yleensä ryhmitellään soitinryhmittäin, jolloin suuria raitamääriä voidaan hallita muutamalla ryhmäkanavalla.

Miksaustapoja on useita ja jokaisella äänimiehellä on oma tapansa miksata. Tärkeintä miksauksessa on saada soittimet hyvään tasapainoon keskenään, tuoda etualalle kappaleen tärkeät elementit (esim. laulu) ja jättää tausta-alalle täyttävät elementit. Sivuston analyyttinen kuuntelu -osio tarjoaa lisätietoa ja harjoituksia miksausten kuunteluun. Voit myös kuunnella tuttuja kappaleita ja miettiä, miten soittimet sijoittuvat miksauksessa ja mitkä elementit ovat erityisasemassa. Jokainen soitin vie oman tilansa kappaleessa, joten erityisen haastavaa on saada suuri määrä soittimia "sopimaan" miksaukseen. Seuraavaksi käymme läpi miksauksessa käytettäviä työtapoja ja työkaluja.

Voimakkuustasoja säädellään mikseristä tai äänitysohjelmiston kanavaliu'uista. Voimakkuustasoilla saadaan miksauksen yleisilme kuntoon, tärkeät elementit etusijalle ja täyttävät elementit taustalle.

Panoroinnilla voidaan vaikuttaa, miten ääni/soitin sijoittuu stereokentässä. Voidaan ajatella yksinkertaisesti, kuuluuko soitin kovempaa vasemmasta vai oikeasta kaiuttimesta. Jos soitin kuuluu molemmista kaiuttimista (kanavista) yhtä kovaa, hahmotamme sen keskelle äänikuvaa. Kuuntele suosikkikappalettasi ja mieti, mitkä soittimet ovat panoroitu reunoille.

Ekvalisointi mahdollistaa äänen sävyttämisen. Ekvalisaattorilla eli EQ:lla voidaan esimerkiksi kirkastaa tummaa ääntä, vähentää basson huminaa tai vaikkapa tuoda laulun presenssialuetta esille. EQ on tärkeä työkalu, jonka avulla soittimet saadaan sopimaan paremmin miksaukseen ja voidaan korjata äänen puutteita.

Kompressointi on yksi dynamiikkatyökaluista, jolla voidaan tasata soittimen tai äänen dynamiikkaa, eli äänenvoimakkuuden vaihteluita. Tyypillinen esimerkki on laulu, jonka halutaan kuuluvan kappaleessa koko ajan mahdollisimman selkeästi. Laulajan äänenvoimakkuuden vaihtelut saattavat olla suuria, jolloin kompressorilla voidaan nostaa äänenvoimakkuutta hiljaisissa kohdissa, hillitä voimakkaammissa kohdissa jne.

Jälkikaiunta eli reverb luo tilan tunteen äänitetylle soittimelle. Se on tärkeä osa musikaalista miksaamista - oikealla jälkikaiunnalla saadaan tunnelma halutunlaiseksi ja kappale herää eloon.

Katso myös