EMUTE-MUSIIKKITEKNOLOGIASIVUSTO
Emute

Nuottikirjoituksesta

Kirjoittanut Mikko Rajala | 03.06.2014

Nuottikirjoitus on kieli sekä merkkijärjestelmä, jolla säveltäjä välittää musiikilliset ajatuksensa muusikoille edelleen esitettäväksi. Nuottikirjoituksena voidaan yleisesti pitää minkä tahansa auditiivisen prosessin graafista esitystä. Nuottikirjoitus toimii soittajien esitysohjeena, musiikin graafisena kuvauksena ja visuaalisena tallenteena. Musiikkiteoksen notaatio mahdollistaa myös teoksen epälineaarisen analyysin, joka merkitys on varsinkin tutkijoille tarpeen. Nuottikirjoitus on pitkän historiallisen tapakulttuurin muokkaama sopimusjärjestelmä, joka on varsin suuressa määrin riippuvainen sopimuksista, kulttuurista, tyylistä yms. ulkomusiikillisista tekijöistä. Notaatio ei siis kuvaa kohdettaan, musiikkia, mitenkään absoluuttisesti. Samasta nuottikuvasta kuullaan jatkuvasti eri "tulkintoja" eli esityksiä. Lieneekö nuottikirjoituksen epämääräisyys syynä musiikkiesitysten runsauteen

Nuottikirjoituksesta

1600-luvulla voimakkaasti kehittynyt ja vakiintunut nuottikirjoitus on liittynyt pääasiassa ns. perinteisiin soittimiin ja on keskittynyt kuvaamaan niihin liittyviä perinteisiä soittotapoja. Säveltäjien etsiessä alati uusia sointeja sekä niiden tuottamiseksi erilaisia uusia soittotapoja, on myös nuottikirjoitukseen kehitetty erilaisia uusia merkintätapoja.

Koska nuottikirjoitus on väljä ja epäeksakti musiikin kuvausjärjestelmä, on sen automatisointi tietokoneelle varsin haastava tehtävä. Tietokonehan ei tee mitään itse, vaan kaikki on täytynyt ohjelm oida sille eksaktissa muodossa, joten tietokonenotaatiossa on useita eri ominaisuuksia ja toimintoja jotka meistä ihmisistä tuntuvat alkeellisilta sekä itsestäänselvyyksiltä. On syytä kuitenkin huomauttaa, että monet "itsestäänselvyydet" eivät ehkä olekaan niin selviä kuin ihminen olettaa. Ohessa klassisen musiikin esimerkkejä.

Mikähän avain on vasemmassa kädessä?

Bach taas päätti vaihtaa tahtilajeja kesken kaiken…

Itse en ole saanut vieläkään selvyyttä siihen, että kuinkahan pitkäksi soitetaan vaikkapa kahdeksasosa staccato-nuotti?
Miksi sitä ei voisi merkata kuudestoistaosanuotilla ja tarpeellisilla tauoilla?
Entäpä kohotahti, onko sitä oikeasti edes olemassa? Onko kaarilla eroa?
Sivustolta http://www.informatics.indiana.edu/donbyrd/InterestingMusicNotation.html löytyy lisää notaation outouksia.

Notaatio sisältää lukuisia omituisuuksia, epämääräisyyksiä ja jopa ristiriitaisuuksia, mutta kysymykset eivät yleensä nouse
esille, koska musiikkia opiskellaan opettajan tahi kuulohavainnon perusteella eli matkimalla. Opettaja tai äänite osoittaa omalla
esimerkillään, perinnettä jatkaen, miltä työstettävän teoksen pitää kuulostaa.
Notaatio onkin pääasiassa muistiinpanoväline, joka auttaa myöhemmin palauttamaan mieliin kuvaamansa teoksen soivan asun.

Nuottikirjoitusohjelmat jakautuvat kahteen pääryhmään1; nuotinpiirto sekä nuottikirjoitus.
Nuotinpiirto-ohjelmat ovat graafisia sovelluksia, jotka eivät pyrikään soittamaan niillä tuotettuja dokumentteja. Tällaisella
ohjelmalla on varsin helppoa luoda graafisia partituureja sekä oppi-ja harjoituskirjamateriaalia. Valitettavasti näitä sovelluksia
on harvassa, koska ne eivät palvele suuren yleisön tarpeita; tekijähän joutuu itse kuvittelemaan, kuinka hänen teoksensa soi.

Yleisempiä ovatkin nuottikirjoitus-ohjelmat, jotka siis pystyvät myös soittamaan niillä nuotinnetun musiikin. Ne lmyös
muuttavat Midi-tiedostoja nuottikirjoitukseksi ja päinvastoin. Tosin on muistettava, että artikulaatiot yms. eivät kuulu Miditiedostoformaattiin, joten Midi-käännöksen tulosta täytyy vielä muokata.
Nämä nuottikirjoitus-ohjelmat edellyttävät ja olettavat tiettyjä perussääntöjä. Luovalle tekijälle jotkut näistä säännöistä ovat
ehkä rajoite, jolloin on syytä palauttaa mieliin paperin ja kynän olemassaolo. Yleinen harhaluulo on myös se, että jokainen
musiikkia tuottava henkilö omaa nuottikirjoituksen graafista silmää vaativan taidon.

Nuottikuvan visuaalinen ulkoasu on taidetta silmälle! Kauniisti asemoidusta nuottikuvasta on miellyttävää soittaa.

Nuotintamisen peruskäsitteitä

Kaariviivat

Musiikissa on kaksi eri kaariviivaa; sidekaari ja yhdyskaari

Sidekaari (slur) liittyy fraseeraukseen ja osoittaa, että sen rajaamat nuotit esitetään sitoen (legato).
Sibelius-ohjelmassa sidekaari aloitetaan aktivoidusta nuotista painamalla näppäimistön S-tahi s-kirjainta riippuen siitä
halutaanko kaaren piirtyvän ylä-vaiko alakautta. Kaarta pidennetään välilyöntinäppäimellä ja lyhennetään vaihto-välilyönnillä.

Yhdyskaari (tie) yhdistää kaksi samankorkuista nuottia yhteiseksi kestoksi. Yhdyskaari saadaan Sibeliuksessa syöttämällä ensin ensimmäinen nuotti viivastolle ja painamalla sitten numeronäppäimistön enter-näppäintä, jolloin äskeiseen nuottiin ilmestyy kaari. Seuraava samankorkuinen nuotti syötetään sitten normaalisti. Yhdyskaari vaikuttaa mm. laulun sanojen tavutukseen.

Moniäänisyys

Homofonia kuvaa yhden äänen (musiikillisen linjan, yksiäänisen soittimen jne.) materiaalia.
On syytä huomauttaa, että kaksi (tai useampi) samanaikaisesti soivaa ääntä voi olla joko homofoninen sointu tahi kahden
(useamman) eri äänen polyfoninen intervalli.

Polyfonia tarkoittaa, että samalla viivastolla on useamman itsenäisen äänen (voice) melodialinjoja (esim. sopraano ja altto) tai
kaksi tahi useampi yksiääninen soitin. Nuotin varret kirjoitetaan eri suuntiin. Polyfonian tunnistaa monasti siitä, että
päällekkäin on eri kestoisia nuotteja.

Esimerkiksi Sibelius-ohjelmassa jokainen nuottirivi omistaa neljä itsenäistä ääntä; voice 1…4. Pianosatsissa voi siis sekä oikea että vasen käsi soittaa kukin omaa neliäänistä kudostaan! (Eipä moista ole ennen nähty wink

Analysoi materiaalisi ennen nuotintamista ja huomioi mahdollinen polyfonia!

Tietokoneavusteisen nuotintamisen työjärjestysehdotus

  • tee teoksestasi ensin lyijykynällä raakavedos paperille (selvitä moniäänisyys, kohotahti, kaaret etc.)
  • aseta sitten ohjelmassa nuottiarkin ominaisuudet (paperikoko, soitinvalikoima, sävellaji ja tahtilaji kohotahtineen!!!)
  • syötä aluksi vain nuotit viivastoille ilman kertauksia aloittaen äänestä 1 (voice 1) ja lisää sitten muut äänet (voice 2…4)
  • aseta vasta sitten kertausmerkit ja maalit (voit nyt oikokuunnella teoksesi)
  • aseta loput merkit ja esitysviitteet (artikulaatiot, lyriikka, sointumerkit etc.)
  • suorita sivuntaitto valitsemalla nuottikuvan suuruus sekä asettamalla halutut rivivaihdot
  • kuuntele – tarkista – korjaa – tallenna – tulosta

Lopuksi muutama ajatus

  • -Nuottikirjoitusohjelmat eivät helpota musiikin kirjoittamista eivätkä luovaa prosessia, ne auttavat pääasiassa teoksen jälkikäsittelyssä (oikosoitto, stemmojen irrotus, korjaukset, nuottikuvan selkeys jne.).
  • -Monasti on syytä harkita tarkkaan onko aiheellista ja ennen kaikkea aikaa tehdä notaatio tietokoneella ("Onko kiire vai tehdäänkö tietokoneella"). Kynä ja paperi ovat pysyneet jo kauan versiossa 1.0.
  • -Muista välillä levätä ja ruokailla! "Joka koneeseen tarttuu, se koneeseen hukkuu" 

Katso myös