EMUTE-MUSIIKKITEKNOLOGIASIVUSTO
Emute

Reaper 01 - Johdanto

Kirjoittanut Ari Suomela | 24.10.2013

Reaper on edullinen, pieni ja näppärä sekvensseriohjelma, joka ominaisuuksiensa puolesta pärjää missä tahansa seurassa.

Johdanto

Sekvensseriohjelmien lyhyessä historiassa Reaper on suhteellisen nuori tulokas, sen ensimmäinen versio ilmestyi vuonna 2005. Tätä kirjoittaessa versionumero on 4.54, joten ohjelmasta on ilmestynyt isompi päivitys keskimäärin joka toinen vuosi.

Reaperin asennustiedoston koko on hämmästyttävän pieni, käyttöjärjestelmäversiosta riippuen hiukan yli tai alle 10 Mt. Ohjelmaa ei voi ostaa kaupasta, vaan se imuroidaan suoraan valmistajan kotisivuilta. Saatavana on 32- ja 64-bittiset versiot Windowsille ja Macille. Linux-versiota ei ole, mutta Reaperia voi käyttää Winen avulla. Imuroitava tiedosto on samalla ohjelman täysversio, jossa ei ole mitään rajoituksia toimivuuden suhteen. Käynnistyksen yhteydessä näytettävästä alkuruudusta pääsee eroon maksamalla 60 dollaria – n. 46 euroa – jolloin saa lisenssiavaimen. Jos ohjelmaa käyttää kaupallisesti esim. studiossaan ja sen avulla tienaa yli 20.000 dollaria vuodessa, niin lisenssin hinta on 225 dollaria. Maksu sisältää sekä nykyisen että seuraavan ison version päivitykset; esim. 4-version ostanut saa samalla rahalla päivitykset aina 5.99-versioon saakka. Ohjelmaan tehdään pieniä päivityksiä melko usein, joskus jopa muutaman päivän välein, kun yksittäisiä bugeja korjataan. Reaperissa ei ole kopiosuojausta tai aikarajoitusta, ja se toimii sallitun 60 päivän kokeilujakson jälkeenkin yhtä hyvin kuin maksettukin versio. Reilun kaupan sekvensseri!

Reaperia ohjelmoi kolmen miehen firma, Cockos, Inc. Sen perustaja Justin Frankel oli aiemmin kehittämässä WinAmp -nimistä tiedostojen soitteluohjelmaa, joka oli aikoinaan hyvin suosittu Windows-maailmassa. AOL osti sittemmin WinAmpia kehittäneen Nullsoft -firman, ja Frankel nettosi kaupasta noin 59 miljoonaa dollaria.

Digital-tools-blogin haastattelussa toukokuulta 2008 Frankel kertoo asenteestaan (vapaa suomennos):

"Olen melko laiska. En LIIAN laiska, mutta melko. Jos minut laitetaan tekemään kuukaudeksi tai pariksi jotain samana toistuvaa tehtävää, kirjoitan lopulta skriptin hoitamaan homman puolestani. Oikeastaan eniten tykkään siitä kun voin tehdä asiat helpommiksi. On myös aika palkitsevaa kun voin vaikuttaa myönteisesti muiden elämään. Softassa on vielä erityisen hienoa se, että kerran kirjoitetusta koodinpätkästä on ihmisille iloa ja hyötyä loputtomasti!"

Reaper on saanut mukavasti julkisuutta ja hyviä arvioita alan lehdissä, erityisesti Sound On Sound on innostunut kirjoittamaan ohjelmasta artikkelin jos toisenkin. Myös Kenny Gioia on tehnyt Groove3-yhtiölle muutaman ansiokkaan opastusvideon aiheesta.

Mitä rahalla saa?

Reaper, kuten sanottu, on pieni ohjelma. Sen suurin yksittäinen harmistuksen aihe ainakin itselleni on MIDI-soundien vähäisyys. Ohjelman mukana tulee kolme syntetisoijaa: ReaSamplOmatic5000 on yksiääninen sampleri, ReaSynDr osaa soittaa neljää lyömäsoitin-ääntä, ja ReaSynthistä saa ulos eri aaltomuotoja ja niiden yhdistelmiä. Siinä missä muut valmistajat tarjoavat gigakaupalla virtuaalisoittimia, looppeja ja ääniefektejä, joutuu Reaperin käyttäjä käytännössä etsimään MIDI-soundinsa netistä.

Jos Reaper ei soundeilla juhlikaan, niin sen muu plug-in -valikoima on sitäkin parempi. Reaperin plugarit ovat melko askeettisen näköisiä, mutta hoitavat tehtävänsä. Vaikka ylimääräistä silmäkarkkia ei olekaan, ovat plugarit helppokäyttöisiä ja havainnollisia, eikä pelkkään numeroiden syöttämiseen komentorivityyliin sentään tarvitse ryhtyä. Jos omalla koneella sattuu olemaan jo vanhastaan kattava plugarivalikoima jota on tottunut käyttämään, niin Reaper tukee niistä yleisimpiä: VST, VSTi, Windows-puolella DX, DXi ja Mac-puolella AU ja AUi. Omalla kohdallani Reaper-innostukseen vaikutti mm. ohjelman mukana tuleva konvoluutiokaiku, jonkalaisia ei saa edes huomattavasti kalliimpien ohjelmien mukana. Tavanomaisten VST-plugareiden lisäksi tarjolla on hiukan yli 200 Cockoksen omaa "JesuScript"-plugaria, joita osaavampi käyttäjä voi ohjelmoida itsekin. Reaper tulee hyvin juttuun myös muiden sekvensserien kanssa Rewire-standardin avulla.

Ulkoasu vaihtoon

Reaperin ulkoasu ei ole varsinaisesti huono, mutta innokkaiden harrastajien tekemillä teemoilla sitä voi entisestään parantaa. Teemojen avulla voi muokata paitsi ohjelman ulkoasua, myös nappien paikkoja ja jopa valikkorakenteita. Parhaimmillaan teema tekee Reaperista selkeämmän, hyvännäköisen ja entistäkin miellyttävämmän käyttää – ja pahimmillaan epäloogisen, suttuisen ja silmiin sattuvan.

Oikopolkuja

Reaperissa on kiinnitetty paljon huomiota työn sujuvuuteen. Näppäinoikoteitä on valmiina pilvin pimein, ja niitä voi määritellä myös itse. Ohjelmaan on sisällytetty ns. "Actions" -lista, jossa on lähes kaikki asiat, jotka ohjelmalla on mahdollista tehdä. Listan tehtäville voi antaa haluamiaan näppäinoikoteitä ja niitä voi halutessaan ketjuttaa pidemmiksikin makroiksi. Projekteja voi tallentaa "pohjiksi" ja plugareita ketjuttaa ja tallentaa asetuksineen, mistä on suuresti hyötyä jos tekee paljon samankaltaisia äänityksiä.

Myös hiiri on valjastettu tehokkaaseen käyttöön: näytön eri kohdissa, samoin kuin eri ikkunoissa, hiiri käyttäytyy hiukan eri tavoin. Kun hiiren rullaan ja molempiin nappeihin tuplanapsautuksineen vielä yhdistetään näppäimistön Alt-, Ctrl- ja Shift -näppäimet joko yhdessä tai erikseen painettuina, voi erilaisia yhdistelmiä määritellä aika paljon.

Reaperin valikkorakenne on erittäin laaja, ainakin aluksi miltei ahdistavuuteen saakka. Kaikkea pystyy muokkaamaan, jokaiselle mahdolliselle asetukselle löytyy valikosta joku ruksi, valintaikkuna tai liukusäädin.

Reaperista mainitaan usein erikoisuutena raitojen monikäyttöisyys: niitä ei erikseen määritellä esim. MIDI- tai audiokäyttöön sopiviksi, vaan kaikilla raidoilla voi olla kaikkea. Raita voi jopa pitää sisällään yhtä aikaa sekä MIDIä että audiota – jos jostain syystä tarvis. Reaperissa voi monia asioita tehdä eri tavoilla; esim. yleisesti käytössä oleva samankaltaisten soitinten ryhmittely yhden liu'un taakse on usein helpointa tehdä niin, että määrää tyhjän raidan olemaan kansio, jonka alle soitinryhmä majoittuu. Halutessaan voi käyttää myös Pro Tools -tyylistä signaalin reitittämistä, jolloin yksi ”aux”-raita vastaanottaa muilta raidoilta tulevaa dataa.

Valikkoviidakostaan ja ohjelman monipuolisuudesta johtuen Reaper ei ehkä ensi näkemältä tunnu maailman helppokäyttöisimmältä sekvensseriltä. Toisaalta, kun ohjelmaan saa vähän tuntumaa, on sitä ilo käyttää eikä tarvitse pelätä että ominaisuudet loppuisivat heti kesken.

 

Katso myös