EMUTE-MUSIIKKITEKNOLOGIASIVUSTO
Emute

Digitaalinen ääni, osa 5 - Digitaaliäänen käytännön sovelluksia

Kirjoittanut Klas Granqvist | 04.10.2013

Mitä käytännön hyötyä digitaalisesta äänisignaalista on? Mitä toimenpiteitä se helpottaa ja mitä hankaloittaa? Tarvitaanko digitaalista äänisignaalia?

Digitaalisen signaalin käytön mahdollisuus on tuonut merkittäviä muutoksia äänen parissa työskentelyyn. Keskeisiä käyttökohteita viime vuosien aikana ovat olleet live-äänentoisto, studiotyöskentely sekä äänen reitityksen sovellukset.

Äänentoistoalalla ensimmäisenä yleisesti käyttöön ilmaantuivat digitaaliset prosessointi- ja efektilaitteet. Nämä mahdollistivat hyvin monipuoliset signaalinkäsittelymahdollisuudet ja laajat efektivalikoimat yksissä kuorissa. Varsinainen digitaalisen äänen vyöry alkoi kuitenkin siitä, kun digitaaliset miksauspöydät yleistyivät livetilanteissa. Analogisiin järjestelmiin näiden keskeisiä etuja olivat muun muassa kanavamäärään varsin pieni koko sekä etenkin esittävän taiteen puolella mahdollisuus muistipaikkojen tallentamiseen ja automaatioon. Kun efektit ja muu prosessointi voitiin rakentaa mikserin sisään, säästettiin tilaa ulkoisten laitteiden pois jättämisellä. Samoin itse miksauspöydästä pystyttiin rakentamaan fyysiseltä kooltaan pienemmäksi, kun jokaiselle kanavalle ei tarvittu omia säätimiään, vaan kontrollipintaan sijoitettiin yhdet säätimet kulloinkin valitulle kanavalle.

 
Yamaha DM1000 (vasemmalla) ja DiGiCo SD9 (oikealla) ovat kompakteja digitaalisia livamiksauspöytiä, jotka mahtuvat pieneen tilaan.

Varsinkin alkuaikoina digitaalisten miksauspöytien käyttöönottoon oli kuitenkin korkea kynnys, koska usein monitasoiset ja hieman epäselvät valikot sekä mahdollisuus erehtyä kulloinkin säädettävästä kohteesta aiheuttivat huolen äänen “hukkaamisesta”. Nykyisin pienten ja kompaktien digitaalimiksereiden rinnalle on ilmestynyt myös hieman suurikokoisempia miksauspöytiä, joissa jo kyetään mukailemaan analogisen mikserin lohkonäkymää.

Nykyisissä työskentely-ympäristöissä digitaaliset laitteet ovat korvanneet analogiset laitteet hyvin suurelta osin. Esimerkiksi kiertuemuotoisissa toteutuksissa tämä mahdollistaa myös logististen kulujen karsimisen - miksauspöytiä ei esimerkiksi tarvitse kuljettaa tuotannon mukana, vaan niiden sisältämät tiedostot kulkevat esimerkiksi USB-taltioilla tai sähköpostin välityksellä.


Suurempia digitaalisia miksauspöytiä, kuten DiGiCo SD10 (taempana) ja D5 (etualalla), ei tarvitse kuljettaa mukana, vaan miksaustiedostot voi siirtää esimerkiksi USB-tikulla.

Studio-olosuhteissa digitaalinen ääni on mahdollistanut digitaalisten työasemien käytön sekä äänitys- että jälkityövaiheissa. Ratkaisevin ero tässä on ajan myötä ollut kanavamäärän rajoitteiden poistuminen - analogiajan 24 raidan yläraja voidaan nykyään ylittää jopa suhteellisen kevytrakenteisessa kotistudiossa. Tämä on yhtäältä etu, mutta toisaalta äänitystilanteissa saattaa syntyä jopa liian paljon äänitettyä materiaalia. Toinen etu digitaalisessa studiotyöskentelyssä on mahdollisuus jälkityövaiheessa keskeyttää työ hetkeksi ja kuitenkin helposti halutessa palata jatkamaan samasta työvaiheesta. Tässä ei enää tarvita lukuisia paperiarkkeja, joihin säätimien asennot on piirretty muistiin, vaan tallennetun tiedoston ja työtilanteen lataaminen työasemaan riittää.

Äänen reitittäminen digitaalisena aikana on monipuolistunut ja helpottunut huomattavasti. Toisin kuin analogisen signaalin kanssa, voidaan digitaalinen ääni haaroittaa niin moneen paikkaan kuin mahdollista sen laadun kärsimättä. Reitittäminen ja haaroittaminen onnistuu yleensä edullisia ja hyvin saatavilla olevia peruskomponentteja, reitittimiä, kytkimiä ja toistimia käyttämällä. Lisäksi digitaalisesta monikanavasignaalista voidaan haluttaessa kohdelaitteessa ottaa käyttöön vain halutut kanavat.

Kuvat

Klikkaa suuremmaksi

Katso myös